1600-luvun Englannissa ajateltiin ensi kertaa Euroopan historiassa, että monarkia on lähtökohtaisesti paha

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2024.

Oli kylmä tammikuun iltapäivä Lontoossa vuonna 1649. Westminsteriin kerääntyi sankka ihmisjoukko, joka tuijotti tyhjää mestauslavaa. Pian sille astuisi Englannin tunnetuin ihminen, kuningas Kaarle I.

Kolme päivää aikaisemmin erityistuomioistuin oli langettanut Kaarlelle kuolemantuomion.

- Se oli ensimmäinen kerta Euroopan historiassa, kun kuningas joutui tuomiolle, kertoo historian professori Markku Peltonen.

Salamurhia ja vallankaappauksia oli nähty ennenkin, mutta oikeuden antama ja julkisesti toimeenpantu kuolemantuomio kuninkaalle oli jotain uutta. Oikeusistuimen oli perustanut kuninkaan kilpailija, Englannin parlamentti.

Kuningasmielisten rojalistien argumentti oli sama kuin Kaarlella: kuningasta ei voi asettaa tuomiolle, koska kuningas on lain yläpuolella. Hän oli saanut asemansa Jumalalta, ei laeilta eikä kansalaisilta.

Kuningas katsoi olevansa lain yläpuolella ja kieltäytyi vastaamasta syytteisiin

Historiallinen oikeudenkäynti kesti vain pari viikkoa. Syyte oli maanpetos, high treason.

Ennen oikeudenkäyntiä Englannissa oli käyty vuosien ajan sisällissotia, joissa olivat olleet vastakkain kuninkaan ja parlamentin kannattajat. Parlamentti voitti, ja sen armeija hallitsi maata, kun vuosi 1649 alkoi.

- Oikeudenkäynnissä kuninkaan väitettiin aloittaneen sodan omaan kansaansa vastaan. Kuninkaan esitettiin olevan kansan asettama virkamies, joka oli tehnyt nyt maanpetoksen, Peltonen sanoo.

Raaka sisällissota oli vähentänyt kuninkaan suosiota.

- Moni katsoi, että kuninkaalla on kansan verta käsissään.

Kaarle I ei puolustautunut syytettä vastaan. Hän kieltäytyi asianajajasta. Kuningas katsoi olevansa lain yläpuolella, joten tuomioistuin ei ollut pätevä toteuttamaan lakia.

Kaarle ei edes vastannut kysymykseen, onko hän syyllinen vai syytön. Tuon ajan englantilaisessa oikeuskäytännössä vastaamisesta kieltäytyminen tarkoitti automaattisesti syytetyn syyllisyyttä.

- Kuningas kieltäytyi vastaamasta, koska muuten hän olisi tunnustanut tuomioistuimen lailliseksi, Markku Peltonen selittää.

Kompromissia ei tullut, ja ainoa vaihtoehto oli surmata kuningas

Jotkut historioitsijat arvelevat, ettei Kaarle uskonut päätyvänsä teloitetuksi. Tämän teorian mukaan kuningas arveli oikeudenkäynnin aikana, että hänelle tarjottaisiin vielä jonkinlaista sopimusta.

Kuninkaan kanssa oli yritetty jo pitkään neuvotella vallanjaosta. Kompromissia ei ollut syntynyt.

Vuoden 1648 loppupuolella päätettiin perustaa Englannin tasavalta.

- Sen jälkeen ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin surmata kuningas, Peltonen sanoo.

Tasavalta, jossa eläisi vangittu kuningas, tuntui vallanpitäjistä mahdottomalta ajatukselta. Vallanvaihdosta kutsutaan Englannin vallankumoukseksi.

Mitä tavallinen englantilainen ajatteli oikeudenkäynnistä ja teloituksesta?

- Ei aavistustakaan, Peltonen vastaa.

Historioitsijoilla ei ole hyviä keinoja päästä kiinni tuon ajan kansan mielipiteisiin.

Tasavaltaa puolustettiin enemmän kuin on luultu

Peltosen mukaan brittiläiset historioitsijat ovat liioitelleet tasavallan epäsuosiota. Hänen uusin kirjansa tutkii tasavallan aikaista pamflettikirjallisuutta.

- Tasavalta oli suositumpi kuin miltä se jälkikäteen näyttää. Sitä puolustettiin pamfleteissa paljon enemmän kuin aikaisemmin on luultu.

Poliittinen debatti kävi kuumana, koska ennakkosensuurista oli miltei luovuttu. Englannissa julkaistiin vuosittain tuhansia pamfletteja, enimmillään lähes kuusituhatta vuonna 1642. Argumentointi oli usein aggressiivista ja henkilöön menevää. Ainakin yhdessä asiassa se oli uraauurtavaa.

- Englannissa syntyi tuolloin ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa ajatus, että monarkia on määritelmällisesti paha ja huono, Peltonen kertoo.

Yksi perustelu tälle oli peräisin Raamatusta, Ensimmäisestä Samuelin kirjasta. Siinä Israelin kansa vaatii itselleen kuningasta ja Jumala suuttuu israelilaisille. Tarinan väitettiin osoittavan, että monarkia on syntiä. Raamattu oli 1600-luvun Englannissa poliittisen keskustelun ylin auktoriteetti.

Orja vai vapaa kansalainen?

Toinen monarkian vastainen argumentti sai vaikutteita antiikin Roomasta. Siellä oli katsottu vapaan ihmisen ja orjan ratkaisevan eron olevan siinä, että orja on jonkun toisen vallan alla.

- Vapaus tarkoittaa, ettei kellään ole valtaa ylitsesi. Ja kun kuningas saattoi estää lakien voimaantulon, niin kuningas on tyranni ja kansalaiset orjia, Markku Peltonen kuvaa.

Kirjoitettiin, että kansalainen voi olla vapaa vain silloin kun kellään ei ole sellaista valtaa, jota kansalaiset eivät ole tälle antaneet.

Vähän ennen kuolemaansa Kaarle I pyysi ylimääräistä paitaa, koska pelkäsi, että kylmyyden aiheuttaman vapinan luultaisiin johtuneen pelosta. Hän käveli lavalle ja asetti päänsä mestaus­pölkylle. Hetken päästä pyöveli iski pään irti yhdellä taitavalla iskulla.

Kun pyöveli kohotti kuninkaan pään kansanjoukon nähtäväksi, hän vaikeni eikä halunnut tulla tunnistetuksi. Emme vieläkään tiedä varmuudella, kuka muutti Euroopan historiaa iskemällä Kaarle I:ltä pään irti.

Tasavalta hävisi, eikä vallankumousta muistella kuten Ranskassa

Reilut sata vuotta myöhemmin Ranskan vallankumouksen mainingeissa päädyttiin tuomitsemaan ja julkisesti mestaamaan kuningas Ludvig XVI. Päätöksen giljotiinituomiosta teki vuonna 1793 kansalliskonventti, ei siis parlamentin perustama tuomioistuin kuten Englannissa.

Englannin sisällissotaa ja tasavallan aikaa ei muistella Britanniassa läheskään yhtä paljon kuin Ranskan vallankumousta Ranskassa. Marseljeesikin on alun perin vallankumouksellisten taistelulaulu vuodelta 1792.

Kun Isossa-Britanniassa tehdään historiallinen tv-sarja tai elokuva, se kertoo todennäköisemmin Tudorien valtakaudesta 1500-luvulla kuin 1600-luvun sisällissotien, vallankumouksen ja tasavallan kiihkeistä vuosista.

Tasavalta ei voittanut, Peltonen muistuttaa.

- Ranska on tasavalta, Britannia ei ole tasavalta.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Uutiskirje

• Historian professori Helsingin yliopistossa. Perehtynyt varhaismodernin Englannin historiaan, retoriikkaan ja demokratia-aatteisiin.
• Viimeisin teos The Political Thought of the English Free State, 1649-1653 (Cambridge University Press, 2022).
• Ei harrasta historiallisia romaaneja, mutta piti Englannin sisällissotaan sijoittuvasta, Ylenkin esittämästä brittisarjasta Pahan morsian (Devil's Mistress, 2008).