Toivo vaatii ilmastotoimia

Lokakuun alussa julkaistiin pysäyttävä raportti ilmaston ja samalla maailman tilasta. Jo raportin ensisanat hätkähdyttävät:

"Olemme peruuttamattoman ilmastokatastrofin partaalla. Tämä on maailmanlaajuinen hätätila. Suuri osa elämän perusrakenteesta on vaarassa. Olemme astumassa uuteen, arvaamattomaan ja kriittiseen vaiheeseen ilmastokriisissä."

Globaalisti fossiilisten polttoaineiden päästöt ovat suuremmat kuin koskaan ennen. Emme enää voi välttyä ilmastonmuutoksen vakavilta seurauksilta, jotka johtavat ihmisten ja eläinten kärsimykseen, tutkijat toteavat. Myös YK otti vahvasti kantaa viime viikolla ilmastonmuutoksen hillitsemisen tärkeydestä ja kiireellisyydestä.

Jostain syystä raportti jäi kuitenkin suomalaisessa mediassa vähälle huomiolle. Mietin Suomen ja maailman ilmastotoimia - mitä jätämme seuraaville sukupolville, mutta myös, millaisilta vaikka omat vanhuudenpäivät näyttävät? Arktiset alueet lämpenevät noin neljä kertaa nopeammin kuin maailma keskimääriin ja meillä Lapissa ilmastonmuutos näkyy jo. Esimerkiksi Kemijärven seudulla lumipeitteisiä päiviä on 8-16 vähemmän kuin vielä 30 vuotta sitten, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkija Kaisa Lakkala. Miksi emme tee enempää, vaikka tiedämme, että ongelma ei häviä itsestään?

On helppo vedota siihen, ettei yksilön, Lapin tai Suomen toimilla ole merkitystä. Mutta miten voimme edes toivoa ilmastotoimia muilta, jos emme itse ole niihin valmiita? Ilmastotoimet eivät myöskään aina tarkoita suuria muutoksia tai huonompaa elintasoa. Suomi on vähentänyt kasvihuonekaasupäästöjään vuodesta 1990 vuoteen 2020 32 prosenttia (Tilastokeskus, 2021), mutta elintasomme on samalla noussut huomattavasti (Tilastokeskus, 2022). Helpoimmat ilmastotoimet löytyvät omasta arjesta ja niitä voikin kartoittaa esimerkiksi tällä Sitran elämäntapatestillä.

Voimme myös jokainen vaikuttaa äänestämällä - ja pitämällä ääntä. Ilmastonmuutos koskettaa jo nyt meitä kaikkia, eikä tulevaisuus tule olemaan sen helpompi. Kuten esimerkki Suomen päästöjen kehityksestä osoittaa, toivoa kuitenkin on, mutta sen ylläpitäminen vaatii toimenpiteitä. Kuten Time-lehden Katharine Hayhoe tiivistää: "We must act so that we can feel hopeful".

Sonja Sistonen

Kirjoittaja on NBS4LOCAL-hankkeen projektipäällikkö. Hankkeen tavoitteena on edistää luontopohjaisia ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa.

Tämä kirjoitus on osa Lappi muuttuvassa ilmastossa -blogisarjaa, jota julkaistaan Mount Resilience ja NBS4LOCAL -hankkeiden yhteistyönä.