SDP:n ryhmäpuheenvuoro välikysymyksessä ministeri Rydmanin asemasta

SDP:n ryhmäpuheenvuoro välikysymyksessä ministeri Rydmanin asemasta

SDP:n ryhmäpuheenvuoro välikysymyksessä ministeri Rydmanin asemasta. Eduskuntaryhmän puheenvuoron pitää kansanedustaja Timo Harakka. Muutokset puheessa mahdollisia.

Arvoisa puhemies,

Eduskunta ei ole tuomioistuin.

Me emme käsittele täällä sitä, miten kansanedustaja Rydman kohteli alaikäisiä tyttöjä, jotka kertoivat ahdistelusta Helsingin Sanomille kesällä 22. Emme käsittele edes kansanedustaja Rydmanin tuolloin käynnistämää pyhää mediasotaa.

Me käsittelemme Rydmanin toimintaa sen jälkeen, kun hänestä tuli valtioneuvoston jäsen. Me käsittelemme vain poliittista luottamusta, onko pääministerillä luottamus omaan ministeriinsä, onko eduskunnalla luottamus, onko kansakunnalla.

Arvoisa puhemies,

Valtioneuvoston jäsen käyttää suurinta valtaa Suomessa. Vuosikymmenien ajan tasavallassa noudatettiin kultaista vallanjakoa. Poliittisen vallan käyttäjä ei saa painostaa vapaata lehdistöä, ei riippumatonta oikeuslaitosta, ei viranomaisia, saati yksittäisiä kansalaisia. Länsimaisessa demokratiassa poliitikon raja menee tässä: vapaa lehdistö, riippumaton oikeuslaitos, virkakunta.

Ja ministerinä Wille Rydman on loukannut kaikkia näitä kolmea. Jokaista.

Aloitetaan vapaasta lehdistöstä, demokratian kulmakivestä. Viime heinäkuussa, kun Rydmanista tuli valtioneuvoston jäsen pääministeri Orpon esityksestä, hän olisi voinut ymmärtää sen vastuun joka valtaan kuuluu. Mutta ei: hän kiihdytti tahtia.

Vuoden aikana ministeri Rydman on julkaissut sosiaalisessa mediassa yli 50 X-päivitystä, joissa hän murentaa vapaata mediaa ja hakee vainolleen kannattajia. Siis keskimäärin kerran viikossa, parhaana kahdesti. Puolet näistä julkaisuista koskee Helsingin Sanomia, ja lainatakseni: lehden perättömiä häväistyksiä, härskejä räikeitä lokajuttuja, maanpetosta kannattavaa moottoripyöräjengin sadismia. Ja myös Iltalehti, Karjalainen, Yle, MTV ovat ala-arvoisia, epärehellisiä, epäeettisiä. Joka ikinen viikko ministerin arvovallalla.

Myös ministerillä on oikeus mediakritiikkiin, mutta ei ole oikeutta vallan väärinkäyttöön ja jopa yksittäisten journalistien maalittamiseen.

Toimittajan kokemuksella voin myös sanoa, että poliittinen painostus valitettavasti tuottaa tulosta, johtaa toimituksissa sensuuriin ja arkuuteen. Meidän vallankäyttäjien velvollisuus on varjella tiedonvälitystä, ei heikentää sitä, varsinkaan näinä aikoina.

Myös ne naiset, jotka ovat edustaja Rydmanin ahdistelusta aikanaan kertoneet, ovat joutuneet uuden henkisen väkivallan kohteeksi. Se painostaa naisia vaikenemaan ja olemaan hakematta oikeutta. En voi ymmärtää, miten kukaan tasa-arvon kannattaja voi antaa tälle käytökselle luottamuksen.

Arvoisa puhemies,

Wille Rydman teki kaksi vuotta sitten Helsingin Sanomista rikosilmoituksen nimikkeillä törkeä kunnianloukkaus ja yksityiselämän loukkaus. Viime viikolla se koki mahalaskun: saatiin syyttämättä jättämispäätös niin Rydmanin oman toiminnan kuin lehden osalta.

Ei hän edelleenkään ole ottanut opikseen, vaan arvostelee syyttäjää väärästä ratkaisusta, kuten aiemmin toisen poliitikon saamassa syytteessä. Ministerin asemassaan Rydman siis astuu toisenkin rajan yli: painostamaan riippumatonta oikeuslaitosta.

Joulun alla Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi vaati painokkaasti hallitusta lopettamaan oikeusvaltion horjuttamisen. Kukas muukaan kuin ministeri Rydman kyseenalaisti julkisesti KHO:n presidentin huolen kuin ministeri Rydman - ja suorastaan todisti että oikeuslaitoksella on syytä pelätä poliittista painostusta.

Rydmanin omasta puolueesta oli julkisesti vaadittu potkuja apulaisoikeuskanslerille, siis hallituksen omalle laillisuusvalvojalle. Tämä oli Rydmanin mielestä täysin harmitonta ja oikeuslaitos turhan herkkänahkainen. Näin se kolmaskin vallanjaon raja rikkoutui, virkamiesten suoja.

Kun seuraavaa virkamiestä uhkailtiin, silloin täyttyi ex-pääministeri Matti Vanhasen mitta. Hän jyrähti huhtikuussa - lainaus: "Tällainen painostus sisältää sietämättömän piirteen eikä kerta kaikkiaan sovi suomalaiseen hallintoon." Piste.

Arvoisa puhemies,

Viime kädessä vastuu on pääministeri Orpolla. Orpon hallitus sallii sen, että hallituspuolueiden johtavat edustajat pelottelevat, vaientavat ja uhkailevat jokaista, joka rohkenee sitä arvostella. Suomeen on laskeutunut pelon ja väkivallan lyijynraskas ilmapiiri.

Pääministeri Orpo, sanoitte äskettäin, että Wille Rydman ei voisi olla kokoomuksen ministeri. Olette kuitenkin esittänyt häntä hallituksenne ministeriksi. Tämä on tapahtunut perustuslain 61 pykälän mukaan, tätä vastuuta ette voi paeta kenenkään muun selän taakse.

Mikä ministeri Rydmanin toiminnassa on sellaista, ettei hän voisi olla kokoomuksen ministeri? Nyt teiltä vaaditaan siihen vastaus.

Hyväksyttekö kaiken ministeri Rydmanin toiminnan? Nauttiiko elinkeinoministeri pääministerin täyttä luottamusta, aitoa luottamusta?

Jos tästä on pieninkään epäilys, elinkeinoministeri Rydmanilla ei ole edes teoreettista mahdollisuutta edistää Suomen elinkeinoelämän etuja kotimaassa, saatikka ulkomailla. Se on isänmaan etujen vastaista.

Arvoisa puhemies,

Eduskunta ei ole tuomioistuin. Nyt käsittelemme Wille Rydmanin luottamusta - sitä, jonka hän jo kertaalleen menetti ilman tuomiota tai edes syytettä pääministerin omalta puolueelta. Ei hän vieläkään sitä ansaitse.

Edustaja, joka tänään antaa ministerille luottamuksen, antaa hyväksynnän sille, että oikeusvaltion perusteita nakerretaan: sekä tärkeimpiä instituutioita että yksityisten ihmisten turvaa. Tästä syystä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä yhtyy epäluottamuslauseeseen.

Jos poliittiset vallankäyttäjät vainoavat tiedotusvälineitä, tuomioistuimia ja virkakuntaa, siirrymme askel askeleelta poispäin oikeusvaltiosta, joka takaa suomalaisille yhdenvertaisen turvallisuuden. Lyhytkin askel Orbanin tiellä on liian pitkä askel.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa edustaja Furuholmin esittämää epäluottamuslausetta.

Jaa sosiaalisessa mediassa