Where we stand as one

Vuoden 2023 lokakuussa astuimme Finnairin lentokoneeseen, joka tulisi viemään meidät vielä tuolloin käsittämättömältä tuntuvalle matkalle. Laskeuduimme World Schoolin syntymaahan Japaniin väsyneenä pitkästä lennosta, mutta uhkuen intoa päästä kokemaan uutta ja odottamatonta.

Ensikosketukset kauniiseen Katsuuraan

Vasta seuraavana päivänä saimme esimakua tulevista seikkailuista, kun meitä kyyditettiin linja-autolla vielä toistaiseksi tutkimattomasta Tokiosta itärannikolla sijaitsevaan Katsuuran kaupunkiin, jossa sijaitsee isäntäkoulun Kanton omistama Katsuuran kampus. Vietimme kampuksella suurimman osan matkamme päivistä. Ensimmäinen päivä oli jännittävä, jopa hieman pelottava, koska emme tienneet lainkaan, mitä tulisikaan tapahtumaan. En antanut sen kuitenkaan häiritä, vaan tutustuin uusiin huonekavereihini, jollaiset meille jokaiselle jaettiin. Samassa huoneessa oli niin paikallisia opiskelijoita kuin uusia tuttavuuksia maailman eri kolkista.

Päivät Katsuuran kampuksella kasvattivat minua - ja meitä - yhdessä! En ole koskaan kokenut oppivani yhtä paljon muusta maailmasta ja ihmisistä kuin aikanani kampuksella. Yksi World Schoolin tavoitteista on laajentaa linssejä, joiden kautta maailma nähdään. Tässä tavoitteessa se todellakin onnistuu. Vaikka täysin ventovieraille ihmisille puhuminen tuntuukin aluksi vaikealta, ei sen todellakaan tarvitse olla este. World School on luotu antamaan kaikille niin mahdollisuus luoda yhteyksia kulttuururajojen yli kuin uusien asioiden oppimiseen ja uusien näkökulmien avautumiseen.

Katsuurassa pääsimmekin tutustumaan toisiimme erilaisten kenttätöiden, vierailujen ja yhteisen toiminnan merkeissä. Meidät oltiin jaettu ryhmiin, joissa pääsimme tutustumaan niin toisiimme kuin japanilaiseen kulttuuriin. Minun ryhmäni kävimuun muassa kamppailulajien yliopistolla sekä suolatehtaalla. Näistä kohteista valmistelimmekin iltamyöhään asti esitelmiä, jotka tultaisiin esittämään arvovaltaiselle yleisölle. Tiivis yhteistyö, yhteiset roukailut ja hauskat aktiviteetit koettiin kaikki yhdessä. Uusien ystävien saamiseen ja muilta oppimiseen ei tarvittu muuta kuin avoin mieli ja rohkeutta.

Elävimmin muistan Katsuuran kampukselta luennon, joka käsitteli kulttuurin merkitystä ja sitä miten se näkyy arjessa ja ihmisissä. Luento todella havainnollisti miten kulttuuria voi tutkia, ja miten ihmisten käytöstä voikaan tarkastella niin erilaisilta näkökulmilta. Muistan myös kuvankauniin auringonnousun ja tähtitaivaan, jota tykkäsin katsella aina iltaisin.

Paluu Tokion vilinään

Noin viikon kestäneen rankan, työntäyteisen ja supersosiaalisen arkiviikon jälkeen palasimme Tokioon, jossa pääsimme tutustumaan Kanto International High School -oppilaitokseen. Aikanamme Kantossa vietimme iltamme ja yövyimme isäntäperheissä. Opimme paljon japanilaisesta koulutuksesta ja kulttuurista. Mieleeni muistuu ensimmäiseksi toinen päiväni isäntäperheessä, kun he veivät minut paikalliseen juhlaan. Temppelialueen portilla perheen isä lohkaisikin "No tourists here" tarkoittaen juhlan olevan vain paikallisten tiedossa. He siis todella halusivat minun kokevan aitoa Tokion ja Japanin kulttuuria. Aikani isäntäperheessä olikin mielestäni matkan kohokohta, jota en tule ikinä unohtamaan. Odotin aina innolla mitä perhe keksiikään seuraavalle päivälle. Isäntäperheissä todella opittiin miltä japanilaisuus todella näyttää.

Kanton oppilaitoksella esitimme valmistelemamme ennakkotöitä. Saimme myös tutustua monen muun maan kulttuuriin ja taiteeseen muun muassa kulttuuriesitysten kautta. Myös me suomalaiset olimme valmistelleet esityksen, ja lauloimmekin Nuku nuku nurmilintu -tuutulaulun. Esityksiä varten käytettiin aikaa jo edellisenä lukuvuonna, mutta se todellakin kannatti. Oli suorastaan ikimuistoista jakaa omaa kulttuuriaan ja oppia uutta muista kulttuureista taiteen kautta. Koululla pääsimme myös puuhastelemaan mielekkäissä työpajoissa, joissa tutustuimme itse kouluun sekä oppilaiden opiskelemiin aineisiin ja vapaa-ajan hupeihin.

Itsenäistä seikkailua julkisessa liikenteessä

Haikeiden jäähyväisten jälkeen jäimme me sotunkilaiset vielä Tokioon muiden lähtiessä kotia kohti. Vaikka viikot olivatkin olleet uuvuttavia, kerkesimme kokemaan Tokiossa vielä paljon. Kävimme uskomattoman isoilla ostoskaduilla, temppelialueilla ja koimme myös pienen palasen keisarin puutarhaa. Halusin ottaa kokemuksesta kaiken irti ja seikkailinkin itsekseni monien nähtävyyksien välillä suunnistaen sekavia julkisen liikenteen kaavakuvia tulkiten. Määränpää kuitenkin löytyi aina, vaikkei se aina ollutkaan pelkkä kohde tai sijainti.

Unohtumattomien muistojen lisäksi sain monia elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa juttelen viikoittain. Varmasti jokainen meistä löysi monia samanhenkisiä tuttavuuksia. Uskon myös kasvaneeni ihmisenä matkan aikana merkittävästi. World School toi todellista perspektiiviä siihen, miten näen nykyään maailman ja itseni sen asukkaana. Koen World School -konferenssin olleen muutakin kuin hauska tapahtuma, jossa opitiin paljon. World School oli alku - se antoi rohkeutta ja luottamusta heittäytyä mukaan elämänmittaiselle matkalle osana suurempaa kokonaisuutta.

Matkamuistelman kirjoitti Luka Saxelin - matkassa mukaanaan Miisa Okkonen, Patrik Lankinen ja opettajavahvistuksena Tuulia Sinervo.

Vieraskynässä puheenvuoron saavat kiinnostavat henkilöt, yhteistyökumppanit ja toimijat, jotka tarjoavat uusia näkökulmia Vantaan kehitykseen.