Kesäfillaristin selvitymisen palaset‍

Tämä kirjoitus koskee pyöräilyn ja varsinkin työmatkapyöräilyn turvallisuutta, mutta aloitetaan liikkumisella ylipäänsä.

Hyötyliikunta on sananmukaisesti hyödyllistä. Terveyttä edistävien asioiden lista on pitkä. Elämme pidempään ja elinpäivämme ovat terveempiä, viriilisyys ja ajattelu parantuvat eli lyhyesti, saamme nuoren elimistön etuja ilman haittoja. Myyttisen nuoruuden lähteen sijaan meidän tavallisten ihmisten kannattaa etsiä esiin hyvät liikuntavaatteet, sopivat jalkineet ja tarvittaessa polkupyörä. Lyhyillä matkoilla liikkuminen kannattaa lähes aina tehdä jalkaisin tai pyöräillen. Edellä mainittuun on tosin lisättävä varaus. Meidän tulisi kerätä liikkumisen edut, mutta yksilötasolla tähän sisältyy ehdoton vaatimus siitä, että pystymme välttämään liikkumistapaturmat.

Väestötasolla hyötyliikunta pesee sen haitat mennen tullen, kuolleisuus tai ennenaikainen toimintakyvyn heikkeneminen vähenevät merkittävällä tavalla. Kävelyn, juoksemisen ja pyöräilyn edut on osoitettu paikkaansa pitäviksi useissa tiedejulkaisuissa. Väestötason näkökulma on tässä tilanteessa kuitenkin ongelmallinen. Hyötyliikkumisen haitat ovat käytännössä liikkumistapaturmista aiheutuneet vammautumiset. Hyvä kunto ja mieli, mutta vähäpätöinen ranteen murtuma -yhdistelmää ei ole olemassa. Yksilön kannalta liikkumisen edut tulevat vähitellen, mutta tapaturmainen vahingoittuminen on luonteeltaan 'kaikki tai ei mitään' -tapahtuma.

Vaatimus turvallisuuden huomioimisesta pätee erityisesti pyöräilyyn. Mikä tahansa kolari tai kaatuminen on pyöräilijälle vaaran paikka. Taajamanopeuksissa auto antaa hyvän suojan kolaritilanteissa ja kävelijällä on tyypillisesti enemmän aikaa väistää mahdollinen törmäys. Turvallisuusmielessä pyöräily häviää muille liikkumismuodoille.

Oheiseen 'selviytymisen palaset'-taulukkoon on koottu tärkeimpiä pyöräilyssä huomiotavia asioita. Kohtia on paljon, mutta useimmat ovat onneksi tuttuja. Yllättäen, kaikkein vierain pala pyöräilijöille on väistämissäännöt!

Olen itse pyöräilijä ja poljen alle 20 km matkat ympäri vuoden, jos se suinkin on ajallisesti mahdollista. Tärkein huomio, jonka olen satulan päällä tehnyt, on autoilun ja pyöräilyn eripura. Vakavimmat vaaratilanteen, joita olen ollut todistamassa liittyvät oikealle kääntyvään auton ja takaa pyörätietä lähestyvän pyöräilijän kohtaamiseen. Tässä tilanteessa pyörätien jatkeella, pyöräilijällä on etuajo-oikeus. Toisaalta kääntyvän autoilijan kannalta, takaa oikealta tuleva pyöräilijä ilmestyy auton eteen kuin tyhjästä. Liikkuvan auton kuljettaja katsoo lähes aina liikesuuntaan eli eteenpäin.

Autoilija lukee liikennevirtaa muiden autojen ajovaloista ja tasaisen nopeuden mukaan, joka on yleensä kadun suurin sallittu ajonopeus ja ennakoi kohtaamisia tämän mukaan. Pyöräilijän vauhti on polkijakohtainen ja vaihtelee 9-35 km/h välillä. Tästä syystä autoilijan on vaikeaa arvioida kohtaamispaikkaa, jos sellainen on edessä. Pyöräilijää, jolla on tummat vaatteet, autoilija ei huomaa välttämättä lainkaan.

Mikäli mahdollista, vältä pyöräilyä ajokaistoilla ja käytä pyöräilyyn rakennettuja väyliä. Kohtaamistilanteissa varmista katseella, että autoilija, jalankulkija tai toinen pyöräilijä on huomannut sinut ja liikkumissuuntasi. Tässä tilanteessa ilmeet kertovat paljon.

Kuten alussa todettiin, nuoruuden lähdettä odotellessa, meidän kannattaa panostaa liikuntaan kuten työmatkapyöräilyyn. Oman hyvinvoinnin lisäksi jokainen poljettu työmatka on kaikkien etu. Se tarkoittaa yhtä ruuhkasta puuttuvaa autoa tai vapaata istumapaikkaa lähiliikenteen bussissa. Työmatkaliikkuminen pyörällä tai jalan on mitä suurimmassa määrin ilmastoteko. Eikä vähäisimpänä, risteyksessä kahden liikkujan katseiden kohtaaminen ja iloinen hymy voi pelastaa jonkun päivän.

Kesäfillaristin selvitymisen palaset

Pyöräillessä

Varusteet kunnossa