True crime –kulttuuri myy, ja rikoksia tehneiden julkisuuspääoma kasvaa

Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 6/2024.

Kuuntele juttu Soundcloudissa tai Spotifyssa.

Kun rikoksentekijä paljastuu ja tuomitaan, hän menettää rikoksilla hankkimansa taloudellisen hyödyn Suomen valtiolle. Kaikkea rikoksiin kytkeytyvää tienaamista ei kuitenkaan ole helppo saada kuriin. Hyötyjä kertyy myös mutkan kautta.

Rikollisten elämäntarinoilla tehdään kauppaa - ja kauppa käy. True crime -kulttuuri kannattelee rikoslehdistöä ja se on uinut merkittäväksi osaksi muutakin mediaa, kirjoja, tv-sarjoja, elokuvia, podcasteja ja musiikkia. Rikospaikkaturistit kiertävät murhapaikkoja ja hankkivat rikoskrääsää.
Riippuu tapauksesta, kenelle tuotot päätyvät.

- Rikostarinoista hyötymiseen on vaikea puuttua. Tarinan kertominen ei ole väärin, oikeusfilosofi Esko Yli-Hemminki sanoo.

Rikoksen uhrin tai menehtyneen ihmisen läheisten kannalta tilanne voi olla epämiellyttävä. Rikollisuudelta ei silti pidä sulkea silmiä.

- Uhrin oikeuksia ja yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Monessa kohtaa tarinat on toisaalta tärkeä kertoa. Sonja SaarikoskenNaisvangit-kirja esimerkiksi avaa hyvin vankien taustaa ja lapsuutta, tutkija miettii.

Brändin rakentamisen ja tapahtumien selittämisen ero on ratkaiseva

"Rikosbisnekseen" liittyvää epäoikeudenmukaisuuden tunnetta on hankala kääntää yksiselitteisten määräysten kielelle: ei-hyväksyttävän raja on vaikea piirtää. Sananvapauden kunnioittaminen antaa tilaa myös arveluttaville ansaintatavoille.

- On silti aivan eri asia kertoa väkivaltarikollisen karmeasta lapsuudesta kuin hehkuttaa huumerikollisen luksuselämää Marbellassa. On eri asia selittää elämänkulkua kuin rakentaa brändiä, Yli-Hemminki vertaa.

"Rikollisten omia puheenvuoroja tarvitaan, koska yleisessä keskustelussa heiltä edellytetään koko lopun elämän mittaista nöyryyttä ja katumusta. Heidät esitetään kylminä ja paatuneina", hahmottelee rikoskirjallisuutta tutkiva Voitto Ruohonen Rikos ei vanhene -teoksessaan.

Meidän kannattaa myös kuunnella, kun rikollinen selittää toimintansa logiikkaa.

- Sitten ovat vielä tapaukset, joissa pyritään perkaamaan oikeusmurhia, vaikkapa Netflixin dokumenttisarja Making a Murderer rikoksentekijän näkökulmineen, Yli-Hemminki lisää.

Rikos voi olla poliitikolle uranousun askel

Politiikassa toimivat toisenlaiset hyötymisen mekanismit. Päättäjä voi politikoida arveluttavilla väitteillä kohentaakseen ura-asemiaan. Vaikka puhe täyttäisi rikoksen tunnusmerkit, se saattaa tuoda kannattajia.

Oikeistopopulisti ehkä laskee, että vaikka hän saisikin tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän saa rasistisesta käytöksestään myös riittävän palkan. Vihreisiin arvoihin nojaava poliitikko taas voi hankkia mainetta tempauksessa, joka puolustaa luontoa kyseenalaisinkin keinoin.

Voisiko ideologisiin motiiveihin nojaavista, taloudellisesti kannattaviksi harkituista rikoksista tulla buumi? Sensaatioteollisuus ja some ainakin huolehtivat siitä, että tieto rikoksista leviää. Kansalaisten kontolle jää kiinnostuksen tai kannatuksen osoittaminen rahalla.

- Kaikkeen ei pidä puuttua seuraamuksilla, mutta median ja sitä kuluttavien on hyvä pohtia, miten reagoida, Yli-Hemminki miettii.

Haluanko olla mukana kokoamassa palkintopottia rikoksen tehneelle?

Ampujan muhkea palkka

Ranska syttyi kirjaimellisesti liekkeihin Pariisin lähiössä asuneen 17-vuotiaan Nahel Merzoukin kuoleman jälkeen kesällä 2023.

Poliisi pysäytti ajokortitta ajaneen Merzoukin ja ampui lopulta arabitaustaisen nuoren hengiltä. Moni kollega puolusti asetta käyttänyttä virkaveljeä ja korosti, että Merzouk oli entuudestaan "poliisin tuttu". Viranomaiset puhuivat itsesuojelusta, mutta netissä levinnyt video todisti muuta.

Kun ampuja suljettiin tutkintavankeuteen, Marine Le Penin apuna presidentinvaaleissa toiminut äärioikeistojulkkis Jean Messiha perusti poliisin perheelle keräyksen. Se tuotti yli puolitoista miljoonaa euroa, ja verojen jälkeenkin potti oli iso.

Minkä viestin tämä meille lähettää, vasemmistolainen europarlamentaarikko Manon Audry kysyi somepäivityksessään ja vastasi: "nuoren arabin tappamisella tienaa hyvin". Tuolloinen pääministeri Elisabeth Borne linjasi, että keräyksen arvioiminen on oikeusjärjestelmän asia.

Suomessa media on antanut näkyvyyttä Jari Aarnion, Niko Ranta-ahon ja Janne "Nacci" Tranbergin tapaisille huumerikollisille ja liivijengiläisille. Vaikka he menettäisivät kartuttamansa rikoshyödyn, rikosurasta jää pääomaa: paikka julkkiksena.

Psykologiaa vai juridiikkaa?

- Liberaalin rikosoikeusjärjestelmän perusajatus on moittia tekoa, ei puhua ihmisen pahuudesta, Esko Yli-Hemminki toteaa.

Tästä periaatteesta tosin on viime aikoina otettu askelia luonteen tai persoonallisuuden arvioinnin suuntaan. Esimerkiksi vaarallisen rikoksenuusijan profiili ja terrorismiin liitetyt henkilöt puhuttavat.

Juridisten linjavalintojen lisäksi rikollisbrändeihin liittyy hämmentäviä psykologisia kysymyksiä - tai ehkä ennen kaikkea niitä. Mistä kaikesta tirkistelynhalussa ja rikollisten ihailussa on kyse?

Niko Ranta-ahon, poliiseja hengiltä ampuneen Steen Christensenin ja terrori-iskun tehneen Anders Breivikin saaman fanipostin määrä on tyrmäävä. Äärimmäisiä rikoksia tehneitä ympäröi niin laaja seksuaalisen ihailun kulttuurikin, että viehtymykselle on annettu oma nimi, hybristofilia.

Rikolliset kiinnostavat ajasta ja paikasta riippumatta. Jalkapuut ja hirttäjäiset ovat osa yhteiskuntahistoriaa.

Kun ajaudutaan moraalisesti vaikeisiin tilanteisiin, ratkaisuja ei välttämättä kannata etsiä lakikirjasta, Yli-Hemminki miettii.

- Rikosoikeus on usein tehoton tapa puuttua yhteiskunnallisiin ongelmiin. Se on viimesijainen keino.

Yliopisto-lehti on Helsingin yliopiston tiedeaikakauslehti, joka on sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Uutiskirje

• Valmistelee oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitöskirjaa rikoslain ihmiskäsityksestä.
• Työskentelee oikeusministeriön kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusosastolla asiantuntijana
  rikoslain valmistelussa.
• Toimittajana teoksissa Rikoksen ja rangaistuksen filosofia (Gaudeamus, 2022) sekä Parempaa päihdepolitiikkaa - Rangaistuksista hoidon poluille (Gaudeamus, 2023).