Kissarotujen välillä moninkertaisia eroja hammassyöpymissä

Kissarotujen välillä moninkertaisia eroja hammassyöpymissä

Hammassyöpymät ovat kissojen yleisimpiä ja vaikeimpia suunsairauksia. Helsingin yliopiston yli 900 kissan tutkimuksessa havaittiin moninkertaisia eroja kissarotujen välillä, mikä viittaa geneettiseen alttiuteen. Lisäksi tunnistettiin lukuisia hammassyöpymään liittyviä riskitekijöitä.

Hammasresorptio eli hammassyöpymä on vakava kissojen suusairaus, joka johtaa usein vaurioituneen hampaan poistamiseen. Pidemmälle edennyt sairaus aiheuttaa kissalle voimakasta kipua.

- Taudin syyt eivät ole vielä selvillä, mutta hammassyöpymät on aiemmin liitetty kissan ikään, eräisiin rotuihin, muihin hammassairauksiin sekä ympäristötekijöihin, kuten ruokailutottumuksiin. Keräsimme laajan tutkimusaineiston suomalaisista kissoista ja selvitimme sen avulla uudelleen näitä riskitekijöitä, kertoo väitöskirjatutkija Katariina Vapalahti Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2012-2015 kerätyn yli 8000 kissan terveyskyselyaineiston aineistoa. Tästä aineistosta valittiin mukaan 944 kissaa, joiden hampaat eläinlääkäri oli huolellisesti tutkinut. Näistä joka viidennellä oli todettu hammassyöpymä.

Tutkimuksessa löydettiin rotuja, joilla alttius hammassyöpymään oli suurempi tai pienempi kuin muilla roduilla.

- Cornish rex-, eurooppalainen- ja ragdoll-rotuisilla kissoilla oli liki kolminkertainen riski hammassyöpymään, kun taas exotic-persialaisissa sairautta oli hyvin vähän. Turkish van- ja Devon rex-roduilta ei hammassyöpymiä tässä aineistossa löytynyt lainkaan. Erot rotujen välisessä sairastuvuudessa viittaavat geneettiseen alttiuteen. Perimällä on siis merkitystä, kertoo professori Hannes Lohi.

- Tutkimuksemme vahvisti hammassyöpymän lisääntyvän iän myötä ja että hammaskivi, ientulehdus ja hampaiden tukikudossairaus lisäsivät hammassyöpymäriskiä. Tämä viittaa siihen, että hammaskiven aiheuttamat tulehdukselliset muutokset kissan suussa lisäävät hammassyöpymän riskiä. Myös kissan ruokailutottumuksilla havaittiin vaikutuksia hammassyöpymän esiintymiseen, jatkaa Vapalahti.

Tutkimus on osa professori Hannes Lohen kissatutkimusta, jossa selvitetään sairauksiin, persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen liittyviä riskitekijöitä.

Alkuperäinen artikkeli:

Vapalahti K, Neittaanmäki H, Lohi H, Virtala AM. A large case-control study indicates a breed-specific predisposition to feline tooth resorption. Vet J. 2024 May 11;305:106133. 10.1016/j.tvjl.2024.106133.

Yhteystiedot:

Katariina Vapalahti
väitöskirjatutkija, eläinlääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
[email protected]