Puheenjohtaja Antti Kaikkosen poliittinen katsaus puoluevaltuustossa 23.11.2024

Hyvät kuulijat,

maailmalla tuulee. Eivätkä ne tuulet viime aikoina kovin leppeitä ole olleet. Eivätkä välttämättä aivan pian sellaisiksi muutukaan.

Itämerellä tapahtuu taas. Tietoliikennekaapeleita poikki. Voin muuten kertoa melko varman tiedon: Eivät ne kaapelit siellä itsestään katkeile. Joku ne on poikki laittanut. Ala-arvoista toimintaa.

Saksassa hallitus kaatui. EU:n suurin valtio valitsee uuden johdon keväällä. Millainen se on, ja mitä se tekee? Kukaan ei vielä tiedä.

Yhdysvallat, maailman mahtavin valtio, valitsi juuri uuden presidentin. Mihin Trump ryhtyy Natossa, Ukrainassa, kauppapolitiikassa, tämä kaikki on vielä epävarmaa.

Ukrainassa Venäjän raaka, laiton sota on täydessä vauhdissa. Ukraina taistelee urhoollisesti, mutta tilanne ei näytä kovin hyvältä. Kestääkö Ukraina, tuleeko rauha, jos tulee niin millä ehdoin?

Puheet Ukrainan ympärillä kiristyvät, aseet kovenevat, jännitteet kasvavat.

Tilanne voi ensi vuonna mennä edelleen huonompaan suuntaan. Mutta toki: myös myönteisempi näkymä on mahdollinen.

Pidän todennäköisenä, että tulemme näkemään Trumpin yrityksen saada aikaan tulitauko ja jonkinlainen rauhanprosessi. Tavoitteena tämä on tietenkin hyvä. Mutta kysymys kuuluu, millä ehdoilla? On täysin välttämätöntä, että tässä ei tehdä diilejä Ukrainan yli. Kun Ukrainan tulevaisuudesta päätetään, täytyy Ukrainan olla pöydässä mukana. Ja lähes yhtä tärkeää on se, että Eurooppa on samassa pöydässä mukana. Sillä kyse on myös Euroopan turvallisuudesta ja tulevaisuudesta.

Kaikella tällä on paljon vaikutusta meihin suomalaisiin. Jos pieni Suomi voi jotain tehdä rauhan ja vakauden eteen, se on tehtävä.

Sen lisäksi näissä oloissa viisainta on pitää oma paketti kasassa, oma paketti kunnossa.

Mikä se paketti on?

Vahva kansallinen puolustus, hyvät liittolaiset ja kumppanit. Omavaraisuus ruoassa ja energiassa, huoltovarmuus, henkinen kriisinkestävyys, vahvempi talous, toimivat palvelut, luottamus toinen toisiimme, sotilaallinen maanpuolustus. Näihin me vaikutamme. Näistä se paketti muodostuu.

Turvallisen Suomen rakentaminen on työtä kaikilla politiikan lohkoilla ja tasoilla, kunnista eduskuntaan ja europarlamenttiin. Keskusta on yksi isänmaamme turvallisuuden varmoista kivijaloista. On aina ollut, ja tulee aina olemaan. Siinä heti yksi hyvä syy kannattaa keskustaa.

Hyvät ystävät,

olen viime viikkoina yrittänyt ymmärtää kohua, joka on syntynyt kouluissa uskonnollisten laulujen laulamisesta ja kristillisen perinteen esille tuomisesta.

Olisiko tässäkin tarpeen tehdä pari asiaa selväksi.

Niiden, joiden mielestä kristilliset perinteet näkyvät liiaksi kouluissamme, olisi hyvä muistaa, että vuosisatoja taiteen mestariteokset käsittelivät uskonnollisia teemoja.

Maalauksia, musiikkia, kirjallisuutta ja filosofiaa, jossa kristinusko on yksi teema, ei pidä sulkea pois koulujen arjesta ja opetuksesta. Nehän ovat kiinteä osa kulttuuriperintöämme. Ei sitä pidä sensuroida tai jättää opettamatta. Ei tarvitse konsertteja sen takia perua.

Suomessa on uskonnonvapaus, ja kunnioitamme sitä. Mutta liian pitkälle mennään, jos siitä, että vahingossa koulussa kuulee hengellistä musiikkia, maksetaan 1500 euron korvaus. Liian pitkälle mennään.

Keskustan puolesta koulussa voi joulun aikaan soida joulun laulut, vaikka jotkut hengellisemmätkin. Ja se suvivirsi, kyllä se kevätjuhlaan kuuluu.

Ja sitten vielä toisaalta niille, joiden mielestä peruskoulu on mennyt aivan hunningolle, muistutan että Suomen parissa tuhannessa peruskoulussa sadat tuhannet lapset saavat joka päivä edelleen maailmanluokan opetusta. Opettajamme tekevät hyvää työtä kovissa paineissa. He myös yrittävät kunnioittaa oppilaiden erilaisuutta, vanhempien toiveita ja puutteellisia valtakunnallisia ohjeistuksia.

Opettajat ovat keskeisiä Suomen tulevaisuuden rakentajia. Annetaan heille se arvostus, jonka he ansaitsevat.

Ja Orpon hallitukselle muuten viesti: Opettajien arvostamista ei ole hallituksen pyrkimys rajoittaa lailla mm. opettajien palkkoja vuosikymmeniksi eteenpäin. Opettajien ja esimerkiksi hoitajien arvostamista olisi Orpolta ja Purralta perua lakiesitys vientivetoisesta palkkamallista, joka jakaa työntekijöitä vuohiin ja lampaisiin. Hallituksen esitys menee liian pitkälle ja Keskusta ei sitä kannata.

Hyvät kuulijat,

Politiikalla on väliä, enemmän kuin aikoihin. Ja myös sillä, miten politiikkaa tehdään.

Olen huolestunut siitä, että ajatuspaja E2:sen mukaan poliittinen keskustelu herättää vihaa yli puolessa suomalaisista. Etenkin vasemmistoliiton ja perussuomalaisten väessä.

Minulle perinteisiä arvoja on toisen kunnioittaminen, vaikka tämä olisi eri mieltä tai erilainen.

En ole valmis hyväksymään Amerikan meininkiä, jossa kokonaisia vaalikampanjoita rakennetaan vihan ympärille.

Vaalikentille tai poliittiseen keskusteluun ei kuulu häirintä tai solvaaminen.

Vaikka somen toimintalogiikka muuta väittäisikin, ei paras mielipide ole se, joka saa ihmiset suuttumaan, eikä se, mikä kaivaa juoksuhautoja yhä syvemmälle.

Maalaisliittolainen presidenttimme Kyösti Kallio opetti sata vuotta sitten, että "Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä."

Tässäpä on perinteinen arvo, jota meidän keskustalaisten pitää uskaltaa puolustaa. Ei ole ehkä parhaimmillaan somessa, mutta sen sijaan on parhaimmillaan Suomessa.

Maltti ja sopu eivät saa väistyä vihan tieltä. Kyllä kunnioituksella saa olla arvoa ja sijaa. Se on myös parasta pohjaa kansalliselle yhtenäisyydelle ja päätöksentekokyvylle, jotka ovat välttämättömiä tiukassa paikassa.

Huolestuttavia ilmiöitä on muuallakin kuin politiikassa. Olen aika lailla järkyttynyt siitä, että uuden tutkimuksen mukaan alle 35-vuotiasta miehistä joka neljäs ajattelee, että nainen voi ansaita häneen kohdistuvan väkivallan pukeutumisensa, ulkonäkönsä tai käytöksensä takia.

Kukaan ei ansaitse tulla väkivallan uhriksi. Ei kukaan. Jokaisen pitää saada tässä maassa elää turvassa. Jokaisen.

Keskustan tärkein tavoite on, että Suomi on turvallinen maa meille kaikille. Naisille, miehille, lapsille, nuorille, vanhuksille, kaikille. Annamme ankaran tuomion kaikelle väkivallalle, ja tulemme pureutumaan vakavasti myös siihen, miksi väkivallan hyväksyttävyys on kasvussa.

Hyvät ystävät, tälle ilmiölle on laitettava välittömästi lujasti vastaan. Keskustalaisten paikka on eturivissä, kun pistämme väkivallan ja vihan kuriin.

Hyvät ystävät,

Rakentavan poliittisen ilmapiirin tekijöitä tarvitaan. Teitä kaikkia. Kiitos, että olette mukana.

Kävin A-Studiossa viime viikolla keskustelemassa maanpuolustuksesta.

Annan kehut mukana olleille kokoomuksen Antti Häkkäselle ja vasemmistoliiton Minja Koskelalle. Keskustelu oli asiallinen ja rakentava, vaikka edustamme aivan erilaisia puolueita.

Ennen meitä studiossa olivat Elinkeinoelämän Keskusliiton Jyri Häkämies sekä SAK:n Jarkko Eloranta. Vaikka ristiriidat työmarkkinoilla ovat valtavia, esiintyivät he asiallisesti ja kunnioittavasti. Tämä esimerkki on syytä noteerata myös neuvottelupöydissä lähikuukausina.

Eri mieltä ja erilainen saa olla. Meidän pitää kunnioittaa ja arvostaa tässä maassa toisiamme. Tämä vastuu korostuu tulevien kuntavaalien tullen. Otetaan Keskustassa tehtäväksi kunnioittaa puolueemme satavuotista perinnettä sovun ja yhteisen hengen rakentamisessa.

Vaikka poliisia ja puolustusta onkin välttämätöntä vahvistaa, on tärkeintä turvallisuuden rakentamista se, miten me kaikki itse toimimme joka päivä. Me emme ole täällä vain itseämme varten, vaan ennen kaikkea toisiamme varten.

Hyvät ystävät,

Suomen asioiden hoidolle otollista ilmapiiriä on tärkeä rakentaa senkin takia, että hoidettavaa todellakin riittää. Vaikka Suomessa moni asia on mallillaan, ollaan monella mittarilla myös menossa surkeaan suuntaan. Voivottelun voi jättää muille, mutta rehti tilannekuva ja hyvin mietityt toimet tarvitaan tilanteen korjaamiseksi.

Talous, työllisyys ja kasvu ovat pohja sille, että suomalaisten koulut, terveyspalvelut ja koko yhteiskunnan arki toimivat.

Mikä nyt on työllisyyden tilanne? Hallitus asetti itselleen hyvän tavoitteen. Kannatettavankin. 100 000 työllistä lisää. Keskusta voi tätä tavoitetta tukea.

Mutta mikä on tilanne nyt, kun hallituskautta on kulunut puolitoista vuotta?

100 000 oli tavoite, ja päivän luku on noin 50 000. Mutta siinä on miinusmerkki edessä.

Urakka on siis paitsi kesken, on takamatka myös kasvanut tällä hallituskaudella aika tavalla.

Hallitus aloitti myös suurin puhein siitä, että se velkaantuminen loppuu nyt. Vaan eipä valitettavasti ole loppunut. Tahti jatkuu samana kuin viime vuodet, ellei kovempana. Ei tämä niin helppoa tainnut ollakaan.

Tällä viikolla myös kerrottiin, että tänä vuonna rikotaan tämän vuosituhannen konkurssiennätys. Ei tämä näin voi, ei saa jatkua.

Nykymeno on niin huolestuttava, että riekkumiseen ei kannata nyt keskittyä. Emme näillä surkeilla numeroilla ilakoi. Emmekä todellakaan voi alistua siihen, että konkursseja ja työttömyyttä kertyy tätä tahtia.

Tarvitaan parempi näkymä. Jos hallitus ei pysty sitä tarjoamaan, me sen teemme.

Talouskasvu on tuplattava, palvelut on pelastettava, ihmisille pitää saada töitä ja yrittäminen on saatava taas kunniaan.

Uusia kasvutoimia pitää päättää ja pian.

Pääministeri Orpo on vastannut kritiikkiimme puutteellisista kasvutoimista siten, että hallitus on luvannut linjata uusista toimista ensi vuoden huhtikuussa. Ensi vuoden huhtikuussa.

Jos huhtikuussa linjataan, valmisteluun menee sen jälkeen vähintäänkin kuukausia, samoin tarvittaviin eduskuntakäsittelyihin. Uusia toimia saataisiin käyttöön aikaisintaan vuonna 2026. Aikaisintaan.

Hyvät Petteri ja Riikka, tämä aikataulu on aivan liian hidas. Aivan liian hidas.

Ehdotuksemme on, että kiristetään tahtia. Sovitaan vaikka edes muutamista vaikuttavista uusista kasvutoimista nyt, lähiviikkojen aikana. Ne ripeään valmisteluun, ja saadaan ensi vuonna voimaan. Keskusta osaltaan on valmis tukemaan ja tarjoamaan yhteistyön kättä.

Keskustalainen vastaus toimettomuuteen on ottaa aloite omiin käsiin. Yrittäjien, työntekijöiden, tutkijoiden ja päättäjien joukosta löytyy monenlaisia näkökulmia, jotka ansaitsevat tulla kuulluksi.

Keskustan muutama viikko sitten järjestämässä kasvupäivässä hyvä joukko yrittäjiä ja muita asiantuntijoita kertoi omat näkemyksensä, joista saimme hyviä ideoita jatkokehittelyä varten. Yritysvierailuissa ympäri Suomen keskustalaiset ovat kuulleet ensi käden tietoa siitä, mikä hidastaa yrittämistä ja työntekoa.

Näiden keskustelujen pohjalta rakennamme koko ajan uusia toimenpiteitä. Tulemme tekemään ehdotuksiamme ensi tiistaina, jolloin julkistamme samalla vaihtoehtomme maamme ensi vuoden budjetiksi.

Jotain, ei kaikkea, mutta jotain siitä voi ennakkoon kertoakin. Tässä vaiheessa ehdotamme mm yritysverotuksen kehittämistä Viron veromallin suuntaan, jossa yritykseen kasvuinvestointeja varten jätettävää voittoa verotettaisiin kevyemmin, kuin yrityksestä ulos otettavia. Tämä kannustaisi investointeihin ja pitkäjänteiseen työhön tuottavuuden ja tuotekehityksen vauhdittamiseksi.

Eläkeiän saavuttaneille tarjoamme veroporkkanaa, joka kannustaisi halukkaita jäämään työelämään hieman pidemmäksi aikaa. Tämä olisi järkevää niin kansantaloudelle, työntekijälle kuin eläkejärjestelmällekin.

Ja monia muitakin ehdotuksia on luvassa. Emme lupaa 500 ehdotusta. Sen sijaan lupaamme vähemmän, mutta vaikuttavia toimenpiteitä.

Rohkeitakin ehdotuksia tarvitaan. Myös sellaisia, jotka eivät kaikille tässä maassa maistu. Ja joissa voi olla meille itsellemmekin sulattelemista. Kannustan rohkeasti pohtimaan perusteellisia uudistuksia niin verotukseen, koulutukseen kuin työelämäänkin.

Emme myöskään saa suoralta kädeltä tyrmätä sellaisia muiden tekemiä avauksia, joilla voisi oikeasti saada vauhtia työllisyyteen ja talouteen. Nyt pitää uskaltaa ajatella asioita myös uudella tavalla.

Keskustankin piiristä tarvitaan lisää reippaita keskustelunavauksia. Kun kerran Suomi ei nouse hallituksen linjalla, enkä ihan ole vakuuttunut punavihreidenkään linjasta, niin sitten tarvitaan kyllä Keskustaa, jolla on oma, vahva asialista ja kyky sellainen rakentaa sekä sitä puolustaa.

Tasavaltamme historia osoittaa, että Suomi on aina tiukassa paikassa tarvinnut rohkeaa, uudistavaa ja vastuullista Keskustaa, ja sellaista meidän pitää nytkin rakentaa. Suomi tulee vielä tästä nousemaan, ja meiltä keskustalaisilta tarvitaan kunnollinen panos maamme kasvun rakentamiseksi. Ollaan siis reippaita ja rohkeita, sillä sellaista Keskustaa nyt todellakin tarvitaan.

Hyvät ystävät,

olen viimeiset kuukaudet kiertänyt ympäri Suomea monilla työpaikoilla, ja keskustellut sekä yrittäjien että työntekijöiden kanssa erilaisista työelämän arkisista kysymyksistä.

Oma tuntumani on, että tavallisissa yrityksissä ei yleensä ottaen ole sellaista vastakkainasettelua työntekijän ja työnantajan välillä, mitä maan hallitus ja palkansaajien etujärjestö ovat nyt viritelleet Helsingin työmarkkinapöytiin.

Saamani palaute sekä työntekijöiltä että pienyrittäjiltä on myös, että osa hallituksen linjauksista on irronnut tavallisten suomalaisten arkitodellisuudesta pahemman kerran. Nostan nyt esille yhden räikeän esimerkin, johon Keskustan on syytä yksissä tuumin ratkaisukeskeisesti puuttua.

Minun on mahdoton hyväksyä kokoomuksen ja perussuomalaisten linjausta siitä, että sairaat ihmiset pakotetaan töihin uhkaamalla heitä ensimmäisen sairauspäivän palkan menetyksellä. Ajatuksena on, että koska jotkut lintsaavat, pitää rehellisten työssäkäyvien ihmisten kärsiä tai maksaa. Ei tämä ole oikeudenmukaisella pohjalla.

Tämä ei kerta kaikkiaan ole oikein.

Ehdotankin jotain tilalle.

Nykyisinhän Kela maksaa yrittäjälle korvausta työntekijän sairausajan palkasta vasta kymmenen arkipäivän omavastuuajan jälkeen. Ensimmäiset kymmenen päivää menevät siis yrittäjän piikkiin, ja vasta sen jälkeen aletaan yrittäjälle maksamaan korvausta. Tämä Kelan maksama korvaus kerätään sairausvakuutusmaksuina työnantajilta ja työntekijöiltä.

Ehdotan, että jatkossa Kela korvaisi työntekijän sairastumisesta aiheutuneet kulut työnantajalle jo muutaman sairauspäivän jälkeen.

Tässä mallissa rahat jakautuisivat nykyistä oikeudenmukaisemmin työnantajien välillä. Pienyrittäjien taakka kevenisi, kun kaikki yritykset jakaisivat kulut yhdessä. Eikä sairastunutta työntekijää kuritettaisi viemällä häneltä päivän palkkaa pois tai pakottamalla häntä töihin sairaana.

Yrittäjien omavastuuajan lyhennys esimerkiksi kolmeen tai neljään päivään olisi pienyrittäjiä paremmin auttava keino myös sen takia, että se vaikuttaisi laajasti eri aloilla. Myös Suomen Yrittäjät on nostanut pöydälle samankaltaisen ehdotuksen.

Hallituksen mallihan auttaa vain pientä osaa yrittäjistä, koska monilla aloilla ensimmäisen sairauspäivän palkallisuus on suojattu työehtosopimuksella. Ja jos hallituksen malli etenee laiksi, niin juuri nämä pykälät työehtosopimuksissa ovat jatkossa jatkuvan riitelyn aihe.

Suomi ei kaipaa enää uusia riitelyn aiheita työmarkkinapöytiin, vaan lisää sopua ja työrauhaa.

Keskusta esittääkin, että hallitus tarttuu tähän pienyrittäjälle ja palkansaajalle parempaan vaihtoehtoon, ja peruu tunnollista työntekijää kurittavan, epäoikeudenmukaisen linjauksensa.

Parempi malli pienyrittäjälle, ja reilumpi ratkaisu työntekijälle. Siinä Keskustan linja.

-

Hyvät kuulijat,

on myös pakko nostaa esille etenkin hoito- ja hoiva-alojen yrittäjiltä saamani evästys. Moni yrittäjä on aivan kauhuissaan siitä, että vuodenvaihteessa hallitus aikoo käytännössä romuttaa kotitalousvähennyksen.

Esimerkiksi tonnin hoivatyöstä saa nykyisin vuodessa 500 euron vähennyksen, mutta jatkossa vähennys olisi vain 200 euroa. Eli yli puolet otetaan pois.

Tämä on raju veronkorotus sairaille ja vanhuksille, jotka ostavat tarvitsemaansa apua kotiin.

Näitä palveluja käyttävät suomalaiset ja palveluja tuottavat yrittäjät ovat kertoneet, että tämä johtaa kotiin hankittavan avun voimakkaaseen vähenemiseen. Yhä useampi siirtyy julkisen hoivan piiriin, joka jo nyt on pahasti tukossa. Yrittäjät vähentävät työntekijöitään ja pistävät firmojaan pakettiin. Myös harmaan talouden lisääntymisen riski on ilmeinen.

Kotitalousvähennyksellä saadaan aikaiseksi myös kotien pieniä remontteja, asennuksia ja esimerkiksi siivouspalveluita.

On vaikea keksiä haitallisempaa veronkiristystä tässä tilanteessa. Yhdellä iskulla vahingoitetaan yrittäjiä, työntekijöitä, sairaita ja vanhuksia, sekä aiheutetaan lisäkuormaa julkisiin palveluihin.

Eihän tässä ole tolkun häivää. Hallituksen omatkin vaikutusarviot kertovat, että vuodenvaihteessa tehtävät arvonlisäveron uudet korotukset ja kotitalousvähennyksen alasajo hidastavat talouskasvua ja vähentävät työllisyyttä.

Hyvät ystävät, tämä meno ei keskustalle käy. Keskustan linja on: Kuullaan yrittäjiä, palveluja käyttäviä suomalaisia, ja säilytetään hyödyllinen, hyvin toimiva kotitalousvähennys.

..

SOTE

Ylipäätänsä suomalaisten terveyspalvelujen tilanteessa tekemistä riittää. Yksi tunnustus pitää kuitenkin tehdä, kun sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat puheeksi.

Palveluiden vaikean tilanteen taustalla on etenkin Suomen väestökehityksen yhä vaikeampi tila.

Työikäisen väestön määrä suhteessa vanhusväestöön on pahasti vinoutunut. Se ei ole ikäihmisten vika, ei hallituksen eikä opposition vika, eikä ketään pidä asiasta syytellä. Tosiasia on, että hoidettavien määrä kasvaa koko ajan, ja verotulojen määrä ei pysy tässä mukana.

Kyse on ennen kaikkea isosta kansallisesta haasteesta, jossa syyllisten sijaan nyt pitää kaikin keinoin etsiä ratkaisuja. Palvelujen tilanteeseen ja suuntaan pitää vastata, ja samalla pitää toimia sen eteen, että syntyvyys pidemmän päälle Suomessa nousisi. Tähän keskusta on tänä syksynä, käsittääkseni ainoana puolueena, esittänyt omat toimenpide-ehdotuksensa syntyvyyskäyrien kääntämiseksi nousuun.

Se kyllä on tämän välikysymysviikon päälle todettava, että oli iso virhe ottaa hallituksen säästöohjelman syömähampaaksi suuret leikkaukset sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen. Virhe oli myös se, että kustannusten noususta, palkkaratkaisusta ja keikkalääkärikustannusten turpoamisesta huolimatta hallitus ei anna hyvinvointialueille asiallista aikaa sopeuttaa talouttaan. Ja virhe on ollut myös käyttää valtavia summia yksityisen terveyspuolen lisätukiin, sen osoittavat myös Kelan tekemät arviot.

Hallituksen valtavista lisätuista yksityiselle terveysbisnekselle on ollut yhtä paljon hyötyä kuin puhallettavasta tikkataulusta. En suosittele hankkimaan. Nyt olisi aika ymmärtää, että ei yksityinen terveysbisnes ole ongelmissa, vaan julkinen terveydenhuolto, ja suunnata lisätuet sen mukaisesti.

Valtiovarainministeriön mukaan jokseenkin kaikki hyvinvointialueet ovat luisumassa kohti arviointimenettelyä. Ongelmat ovat samoja niin pienillä kuin suurillakin alueilla. Ei tämä niin taida mennä, että koko maassa terveyspalvelujen arjessa käynnissä on holtiton tuhlaus. Kyllä hallituksessa on aika katsoa totuutta silmiin.

Hallituksen on aika myöntää, että sen sosiaali- ja terveyspolitiikka on valitettavasti tulossa aika lailla umpikujaan. Vanhat hokemat eivät enää riitä, eivät ole riittäneet pitkään aikaan.

Palvelut pitää pelastaa. Se edellyttää tosiasioiden tunnustamista ja suunnan muuttamista. Sairaiden, vanhusten, vammaisten ja lasten palvelut on asetettava etusijalle, vaikka se merkitsisikin sen myöntämistä, että hallitus ei tule saamaan kaavailemiaan säästöjä sotesta. Tosiasioiden tunnustamisessa on viisauden alku.

Emmekä me väitä, että sote-uudistuksesta olisi kerralla tullut täydellinen tai virheetön, ei tietenkään ole. Mutta sitä pitää korjata ja parantaa, ei särkeä ja pahentaa.

Keskusta ei tule antamaan tässä asiassa periksi.

Vastuu tilanteeseen vastaamisesta on vain yksissä käsissä. Pääministerin on vihdoin tartuttava toimeen ja kannettava vastuunsa suomalaisten terveyspalveluista. Torkkunapin painaminen sote-herätyskellossa on lopetettava. Tällä linjalla ei voi enää jatkaa.

Tulevissa vaaleissa me tulemme pistämään vahvasti hanttiin hallituksen linjalle. Suomalaiset voivat lähettää viestinsä pääministerille Keskustan kautta. Puolustamme suomalaisten lähipalveluita. Puolustamme neuvoloita, lääkärille pääsyä, lastensuojelua, vammaispalveluita, pelastuspalveluita ja vanhusten hoitoa. Jokainen meistä elämässään sote-palveluita tarvitsee, kuka enemmän, kuka vähemmän. Keskustan viesti on selvä: Palvelut on pelastettava.

..

Hyvät ystävät,

samalla kun suomalaisten palvelujen puolesta tuntuu hallituksessa tapahtuvan hämmentävän vähän, tapahtuu muiden asioiden parissa paljon omituisia asioita. Uusia linjauksia kyllä tehdään, mutta en ole niistä kaikista kovin vakuuttunut.

Historiaakin on hyvä hieman tuntea. Nokkelimmat voivat nimittäin siitä oppia.

Yksi esimerkki ovat Jyrki Kataisen hallituksen Caruna-kaupat. Sähköverkkojen myynti sijoittajille osoittautui möhläykseksi, ja isoksi sellaiseksi. Ilman sähköä ei pärjää, eikä kaksia sähkölinjoja ole. Maksa, tai itke ja maksa, on lopputulos. Tätä virhettä maksavat sadat tuhannet suomalaiset sähkön siirtomaksuissaan tänäkin päivänä.

Tämä virhe ei saa toistua.

Eduskuntaan ollaan tuomassa lakia, jossa määritellään, kuinka suuri osuus kunnallisesta vesihuollosta voidaan myydä sijoittajille.

Hallituksen lähtökohta on, että lähes puolet, 49,9%, kunnallisesta vesihuollosta saa mennä.

Ei hyvältä kuulosta.

Kunnallinen vesihuolto on pidettävä kansallisissa käsissä. Se on Keskustan linja, ja sitä suosittelemme myös kokoomukselle ja perussuomalaisille.

Ideologinen yksityistäminen ei saa jyrätä kansallista ja kansalaisen etua.

Lakiesitystä pitää muuttaa niin, että ulkopuoliset sijoittavat eivät voi saada kunnallisessa vesihuollossa minkäänlaista asemaa.

Tolkku käteen ja parempi esitys pöytään, kiitos.

Hyvät kuulijat,

Sama muuten koskee muutakin valtion omaisuutta. Kuulemma sitä pitää myydä, jotta rahaa riittää Turun tunnin junaan, yksityisten terveysyritysten tukemiseen ja muihin hankkeisiin.

Nyt esimerkiksi VR:n ja Finavian, eli lentokenttäverkon, myyntirajoituksia on tosiaan löysätty. Hallituksen toimesta.

Kuulemma myyntirajoitusten höllääminen ei merkitse sitä, että junaliikennettä ja lentokenttiä ollaan myymässä.

Jos näin on, on aivan pakko kysyä, niin miksi sitten myyntirajoituksia purettiin? Keskusta pitää huolen siitä, että tämä asia tullaan pilkkomaan eduskunnassa siemenkotia myöten.

Kehotan harkitsemaan kansallisomaisuuden kohtaloa kahteen kertaan. Eiköhän myyntirajat kannata palauttaa tiukoiksi. Lentokenttäverkko on kokonaisuus, jonka tehtävä on palvella koko Suomea, kansalaisia, turismia, yrittämistä.

Keskusta lähtee siitä, että tiet, rautatiet, lentokentät, vesihuolto, ja muu keskeinen infra on myös osa turvallisuuttamme. Jätetään ne pois myyntilistalta pysyvästi. Pikavoittojen sijaan pitää uskaltaa katsoa sukupolvien päähän. Kansallisomaisuuttamme ei pidä myydä.

Keskustan linja on, että varovaisuus julkisen omaisuuden myynnissä on ylisukupolvista talouspolitiikkaa. Tulevat sukupolvet maksavat laskun valtion varallisuuden vähenemisestä, tuottavan omaisuuden myynnistä sekä rahastajien päästämisestä käsiksi yhteiskunnan kriittisiin toimintoihin, joissa kilpailua ei ole.

Keskusta vaatii valtion omistajapolitiikalta pitkäjänteistä kansallisen edun ja taloudellisen itsenäisyyden vaalimista. Pikavoittojen tavoittelun sijaan valtion kohtuulliset tuotot pitää taata pitkälle tulevaisuuteen. Kansalaisten huoltovarmuuden ja elinkustannusten maltillisuuden edistäminen on valtion tehtävä myös omistamiensa yhtiöiden kautta. Omistajana valtion on myös huolehdittava, että vastuullisuus koko yhteiskuntaa, Suomen eri alueita ja luontoa kohtaan toteutuvat valtion määräysvallassa olevissa yhtiöissä.

Arvoisat keskustalaiset,

ylisukupolvista otetta tarvitaan etenkin maalla, metsissä ja luonnossa. Siellä, missä kvartaali on neljännesvuosisata.

Kun valitsin nuorena miehenä puoluetta, ei valinta ollut ilmiselvä. Halusin vaikuttaa yhteisiin asioihin. Piti valita puolueista paras, tai ainakin vähiten huono. Ympäristöarvot olivat tärkeitä. Ja se, että puolue ymmärtää ihan tavallisia suomalaisia.

Valitsin Keskustan, sillä pidin sitä ihmis- ja luonnonläheisenä puolueena. Jotkut valinnat tehdään sydämellä. Yksi iso kysymys nuoren Antin mielessä oli huonoon kuntoon päässeen kotijärven, Tuusulanjärven tila. Lähiluonto oli tärkeä, ja keskusta tuntui hyvältä porukalta sitä puolustamaan.

Nykyisin välillä mietin, miten tämän päivän nuori näkee Keskustan.

Me itse tiedämme olevamme luonnonläheistä porukkaa, arvostamme luontoa. Mutta ajattelevatko suomalaiset meistä näin?

Meidän pitää rehdisti katsoa peiliin ja nähdä hyvä ja huonokin. Kuvaa keskustan luontosuhteesta olisi syytä hivenen kirkastaa.

Keskustalaisissa on viljelyn ja varjelun periaate. Olemme ylpeitä molemmista.

Ahon, Pekkarisen, Vanhasen, Sipilän, Rehnin ja monen monen muun ansiosta Keskusta on ollut tärkein poliittinen tekijä tässä maassa, kun olemme vähentäneet riippuvuuttamme ulkomaisesta fossiilisesta energiasta ja panostaneet kotimaiseen uusiutuvaan energiaan.

Jos näin ei olisi tehty, olisi meillä ollut surkea tilanne Venäjän hyökkäyssodan alettua. Suomi olisi altis todella kylmille ja kalliille talville. Kotimaisen ja uusiutuvan energian edistäminen oli myös hyvää turvallisuuspolitiikkaa.

Metsäpohjaista vaihtoehtoa on edistetty korvaamaan muovia, öljyä, betonia. Tätä työtä pitää jatkaa. Samaten vapaaehtoista, metsänomistajille korvattua suojelua, jossa Keskustalla on ollut iso rooli.

Mutta siinäkö se? Onko homma hoidettu? Kansi kiinni ja kuulemiin? Ei ole. Kyllä meiltä tarvitaan, toivotaan, paljon enemmän. Ja meistä on enempään. Pakko olla. Homma on kesken ja tekemisen väärti.

Me olemme yhtä mieltä siitä, että luonnon pitää säilyä hyvässä kunnossa, monipuolisena ja elinvoimaisena. Että luontoa saa hyödyntää, mutta sitä ei pidä tärvellä.

Jätetään koti tuleville polville paremmassa kunnossa kuin se itse saatiin, on yksi keskustalaisuuden juuri. Ja kyllä tämä koskee myös luontoamme. Puhuin puoluekokouksessa Keskustan talon remontista. Mutta talon lisäksi talon pihankin pitää olla kunnossa.

Tarvitaan viljelyn ja varjelun molemmat puolet.

Ensinnäkin, aloittaa voimme esimerkiksi vesistöjemme tilasta. Sieltä minäkin poliittisen urani aloitin.

Meidän on haettava yhdessä asiantuntijoita, maanomistajia, teollisuutta ja viljelijöitä ymmärtäen uusia ratkaisuja siihen, että yhteiset vesistöt pysyvät kunnossa. Tiedän, että tämä luontotavoite voi yhdistää suomalaisia, kunhan keinot ovat oikeudenmukaiset ja kestävät. Mikä on parempi poliittinen toimija tasapainoisia vaihtoehtoja etsimään ja esittämään, kuin Suomen Keskusta? Ei mikään. Ei jätetä tätä tärkeää hommaa siis muille.

Uskon, että kun päästöt ovat teollisuuden investoinneilla kurissa, kasvaa myös niiden hyväksyttävyys suomalaisten parissa.

Suomi tarvitsee luontoa ja uutta teollisuutta, joten nämä kaksi on pakko sovittaa yhteen tasapainoisella tavalla.

Toisena ehdotuksena totean, että veropolitiikassa voisi kohtuutonta kuluttamista huomioida uudella tavalla. Onni ja hyvinvointi ei synny kohtuuttomasta materialismista. Sen sijaan se koettelee yhä enemmän planeettamme kestokyvyn rajoja.

Keskusta ehdottaa uutena toimenpiteenä ultrapikamuodin ja halpatavarakrääsän verottamista nykyistä kovemmin. Näitä meille tarjoavat varsinkin kaukomaiden suuret verkkokaupat.

Kuten Keskustanuoret totesivat kuukausi sitten liittokokouksessaan:

"Pelillistetyt verkkokaupat ja puoli-ilmaiset hinnat kannustavat ihmisiä ostohysteriaan, johon maapallolla ei yksinkertaisesti ole varaa."

Tarvitsemme toimenpiteitä, joilla rajoitetaan pikamuodin haitallisia vaikutuksia ympäristölle ja kotimaan taloudelle. Maailma muuten hukkuu ultrapikamuotiin ja krääsään. Helpotetaan vastaavasti uudelleen käytettävien tuotteiden, kuten korjauspalveluiden ja käytettyjen tuotteiden arvonlisäveroa.

Kolmas keskustalle juuri nyt luontevasti sopiva asia liittyy lähiluontoon. Tämä on muuten myös erinomainen kuntavaaliteema.

Ihmisellä on hyvä olla riittävä yhteys luontoon. Luonnossa liikkuminen edistää hyvinvointia, niin henkistä kuin fyysistäkin. Tämä on hyvä muistaa myös kuntien ja kaupunkien suunnittelussa ja kaavoituksessa. Keskusta haluaa jättää myös suurimpiin kaupunkeihin puistoalueita. Kaikkea ei pidä rakentaa täyteen.

Ja elävä maaseutu, totta kai, on keskustalle aina ollut tärkeä asia. Ja on vastakin.

Rohkaisen keskustalaisia kuntavaaliehdokkaita pitämään lähiluontoteemaa esillä. Se on paitsi asiallisesti tärkeää, uskon sille myös kannatusta löytyvän.

Keskustalainen periaate siitä, että jätetään paikat tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin ne itse saatiin, ei ole museotavaraa, vaan tärkeämpi kuin koskaan.

..

Hyvät keskustalaiset,

kunta- ja aluevaalit lähestyvät. Vaalitulos määrittää sitä, miten asioita hoidetaan ihmistä lähellä tulevina vuosina.

Selvää on, että kun maan talouden sekä valtakunnallisen sosiaali- ja terveyspolitiikan hoito ei ole parhaalla tolalla, on myös paikallisella ja alueellisella tasolla työ vaativaa, vaikeaakin.

On kuitenkin viime kuukausina Suomea kiertäessäni ollut ilo kuulla tavallisten keskustalaisten kuntapäättäjien tarinoita kaikesta siitä hyvästä, mitä heidän kotiseudullaan on viime vuosina saatu aikaan.

Yrittäjien kanssa on kehitetty elinkeinoelämää, teollisuutta ja palveluita, ja näin huolehdittu ihmisten työllisyydestä ja toimeentulosta.

Opettajien ja kuntalaisten kanssa on suunniteltu ja rakennettu uusia kouluja, puurakentamista, kehitetty kirjastojen toimintaa, keksitty uusia tapoja tuoda kulttuuria ja liikuntaa lähelle.

Uusia asuinalueita on suunniteltu ja rakennettu, jotta ihmisten olisi hyvä rakentaa kotiaan ja tulevaisuuttaan kotikunnassaan nykyaikaisissa, turvallisissa ja luonnonläheisissä puitteissa.

Nuorten tavoittamiseen, viihtymiseen ja harrastamiseen on rakennettu parempia puitteita ja palkattu suurella sydämellä työtä tekeviä ammattilaisia, joiden vaikutus nuoren tulevaisuuteen voi kulkea läpi elämän.

Näitä tarinoita ei ehkä lööpeistä voi lukea, mutta nekin ovat keskustalaisten kuntapäättäjien arkea.

Kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina päättäjät voivat tehdä paljon hyvää ja torjua paljon pahaa.

On totta, että keskustalaiset ehdokkaat ja päättäjät eivät ole parhaimmistoa tulikivenkatkuisissa somesodissa tai tee julkaisuja, jotka rajusti jakavat ihmisiä puolin ja toisin.

Mutta kotikuntasi keskustalaiset ovat katsomassa aina reippaasti eteenpäin ja rakentamassa kotiseutuaan tasapainoisella tavalla, erilaiset ihmiset ja tarpeet huomioon ottaen.

Sitä Suomi muuten nyt tarvitsee.

Mutta sitä Suomi ei saa, jos emme tee työtämme tulevissa vaaleissa ja ehdokashankinnassa hyvin.

Meidän pitää haastaa itsemme siinä, miten hyvin palvelemme suomalaisia, mutta kyllä meidän pitää haastaa itsemme myös siinä, miten paljon hyviä vaihtoehtoja tarjoamme suomalaisille.

Ehdokashankinta on työtä, jolla on tarkoitus. Kansanvallan palvelemista, isänmaallinen tehtävä, jolla on aito vaikutus siihen, mitä kunnassa ja hyvinvointialueella tapahtuu.

Tiedämme, että keskustahenkisiä ihmisiä, jotka haluavat tehdä kotiseudustaan vähän paremman paikan elää, on Suomi pullollaan.

Heidät pitää hoksauttaa mukaan. Porukalla, kasvokkain, yksi kerrallaan. Lähtekää jokainen itse ehdolle. Ja kysykää muita, ja sitä pitää tehdä juuri nyt, näinä marraskuun päivinä. Tehdään se nyt, se on työtä joka kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen.

Ja hyvät ystävät, jos onnistumme ehdokashankinnassa, meillä on mahdollisuus pärjätä vaaleissa ja yllättää kaikki. Ihmisten suhtautuminen keskustaan on muuttunut, ja se on muuttunut entistä paremmaksi. Keskustan vaihtoehto nykymenolle kiinnostaa. Siitä kertovat tuore puoluebarometri, ja alkaa se kannatusmittauksissakin jo näkyä. Keskustan vaihtoehto kiinnostaa yhä enemmän. Se näkyy, ja se tuntuu. Sen tuntee kaduilla, kylillä, kaikkialla.

Nyt töitä hyvät ystävät, painetaan ensin rinnalle ja sitten ohi! Persujen selkä näkyy jo!

..

Ystävät, Aleksis Kivi taisi kirjoittaa, että täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi.

Valittajia ja murehtijoita on nykyään enemmän kuin koskaan Suomen historiassa. Mutta Suomi tarvitsee nyt työtä tekeviä ja toimeen käyviä.

Huolehditaan, että me keskustalaiset olemme tätä joukkoa, ja toimitaan niin, että mahdollisimman moni suomalainen voisi myös olla.

Tekijäporukassa on hyvä olla. Kiitos, että olette mukana.

Hyvää kokousta kaikille.

Public link

Please use the above public link if you want to share this noodl on another website.