Yksilövaihdossa Itävallassa

Matkasin Vantaalta Zürichiin, Sveitsiin 9.2 ja jatkoin sieltä Itävaltaan junalla yksin. Lopulta päädyin kylään, jossa vaihto-oppilas asui. Vaihtoperheeseeni kuului äiti, isä, sisko ja vaihto-oppilaani Elisa. Hänen vanhempansa olivat eronneet, joten asuin hänen äitinsä luona koko viikon. Näin hänen isäänsä useasti, mutta valitettavasti hän ei puhunut englantia. Pidin Elisan pikkusiskosta, ja pelasimme useasti yhdessä lautapelejä. Hänen äitinsä oli myös kiva ja teki hyvää ruokaa. Vaihtoperheeni oli erittäin mukava ja pidin heistä paljon.

Ensimmäisenä viikonloppuna minulle esiteltiin kylää, menimme keilaamaan, kävimme paikallisessa linnassa, isossa hienossa katolisessa kirkossa ja ulkoilmapuistossa, jossa oli eläimiä. Menimme myös illalla katolilaisiin hautajaisiin, koska vaihtoperheeni naapuri oli kuollut ja menimme muistelemaan häntä. Katolilainen jumalanpalvelus oli aivan uusi kokemus minulle ja oudointa oli, että siellä lausuttiin joku rukous 40 kertaa, josta en tietenkään ymmärtänyt sanaakaan.

Viikonloppuna menimme laskettelemaan. Olin ottanut Suomesta lasketteluvaatteet ja vuokrasin sukset ja monot paikan päällä. Laskettelu Alpeilla oli aivan ihanaa. Olen hyvä laskettelemaan ja oli aivan erilaista lasketella Alpeilla kuin Suomen tuntureilla.

Heidän koulussaan oli monella tapaa erilaista kuin meidän koulussa. Heidän tuntinsa muistutti enemmän yläastetta, koska heidän tuntinsa kesti 50 min ja silloin viikossa ehtii olla enemmän oppiaineita. Heillä saattoi olla viikossa 15 eri oppiainetta, meidän koulussa minulla on 6 oppiainetta. Heillä oli myös aineenopettajia, jotka opettivat esim. matikkaa ja musiikkia. Tuntuu kummalliselta, että sama opettaja opettaa niin erilaisia aineita.

Heidän ruokailuaikansa ovat erilaisia kuin omamme, lounas alkoi klo 13.00 ja ennen sitä oli välipalatauko. Heidän kouluruokajärjestelmänsä oli positiivisella tavalla erilainen kuin meidän. Koulussa oli neljä vaihtoehtoa syödä lounasta. He voivat tuoda oman ruokansa ja lämmittää sen mikrossa, syödä salaattibuffetin, syödä kouluruoan, jonka oppilaat ovat valmistaneet kotitaloustunnilla tai syödä vasta kotona.

Opiskelijoilla oli pääsääntöisesti oma luokka, mutta oli myös paljon tunteja, joissa piti siirtyä toiseen luokkaan. Monet opettajat eivät puhuneet englantia, mutta ne jotka puhuivat olivat erittäin mukavia ja tykkäsivät kysellä minulta kysymyksiä. Etenkin yhteiskuntaopin opettaja halusi kysyä minulta Suomen politiikasta.

Lyhyesti tiivistettynä koulujärjestelmä oli Itävallassa parempi kuin Suomessa. Tykkäsin erittäin paljon koulun ruokailusysteemistä ja siitä kuinka laajasti oppiaineita oli. Ainoat asiat, jotka ovat meidän systeemissämme paremmin ovat, että Suomessa pystymme opiskelemaan tiiviimmin oppiaineita ja meidän koulumme alkaa aikaisintaan klo 8.45, siellä koulu alkoi klo 8.00.

Arkisin teimme monia asioita. Leivoimme paikallista herkkua, olimme vaihto-oppilaani kavereiden kanssa ja teimme kaikenlaista, kuten pelasimme Aliasta. Menimme myös vaihtoperheeni kanssa autoretkelle näkemään kaupunkia ja kävimme Liechtensteinissa, sillä se sijaitsi niin lähellä. Viimeisenä kokonaisena päivänä menimme aamulla Elisan lentopalloturnaukseen, sillä vaihto-oppilaani harrastaa lentopalloa. Kävimme vielä lauantai-iltana kylän juhlassa, jossa poltettiin kokko merkkinä siitä, että talvi oli vaihtunut kevääksi. Sunnuntaina Elisa ja hänen isänsä saattoivat minut lentokentälle.

Koko kokemuksen jälkeen voin sanoa, että olen hyvin onnekas, sillä minusta ja Elisasta tuli hyvät kaverit ja pidämme yhteyttä edelleen. Elisa teki minun vaihdostani kokemisen arvoisen enkä tule unohtamaan häntä.

Emma Forsberg

Vieraskynässä puheenvuoron saavat kiinnostavat henkilöt, yhteistyökumppanit ja toimijat, jotka tarjoavat uusia näkökulmia Vantaan kehitykseen.